Kuten jokainen hämeenlinnalainen tietää, Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen toiminta lakkaa Hämeenlinnassa vuoden päästä ja samalla menetetään kaupungin kulttuurielämän tärkein moottori, vaikka kunniaa kyseinen laitos ei ole varhaisnuorisotyöstään koskaan saanutkaan.

Koska laitos poistuu kaupungista, on kaupungin mietittävä uusia käyttötarkoituksia vapautuville kiinteistöille. Ei ole epäilystäkään, etteikö moni kaupallinen toimija ja hiero käsiään miettiessään, mitä kaikkea tuolla arvokiinteistöllä voisi tehdä ja varmasti samaa miettii moni kaupungin rahakirstusta huolissaan oleva kuntapäättäjäkin.

Oma ehdotukseni onkin täysin erilainen, mutta selvästi enemmän tilojen perinteitä kunnioittava. Normaalikouluhan tulee todennäköisesti jatkamaan nykyisissä tiloissaan, eri nimellä luultavasti tosin. OKL:n tilojen lähettyvillä sen sijaan on niin koulutuskeskus Tavastian, Kaurialan lukion kuin yläasteenkin tiloja, niin luontaisinta olisi antaa tilat omaehtoiselle nuoriso- ja kulttuurikeskukselle.

Moni varmasti tuomitsee ajatukseni, koska kaupunki tarjoaa varmasti riittävästi kulttuuri- ja nuorisotoimintaa, mutta kyse onkin siitä, että nuoret itse pääsisivät sanelemaan toimintansa suunnan, toimintaperiaatteet ja määräämään myöskin säännöt toimintaan. Mikä olisikaan hienompaa kuin vahvasti uutta alakulttuuria työntävä keskus, joka saattaisi lopulta tehdä Hämeenlinnalle aivan uuden brändin myös matkailumielessäkin, kun vain nuorille annettaisiin vapautta ja vastuuta.

Tilan ei tarvitsisi olla pelkästään nuorten käytössä, vaan Hämeenlinnan taidekasarmin siirtämistä OKL:n tiloihin tulisi harkita. Parhaassa tapauksessa OKL:stä voitaisiin luoda 2010-luvun hämeenlinnalaisten olohuone, epäkaupallinen tila, joka toisi kulttuurin myös kaikkein vähävaraisimpien nautittavaksi.

Moni saattaa pitää ajatustani täysin utopistisena ja hirvittävän kalliina. Vastavuoroisesti kysyisinkin, että onko meillä varaa jälleen yhteen turhautuneeseen sukupolveen, jolla ei ole vaikutusmahdollisuuksia ja aktiviteetteja. Haluammeko me edelleenkin, että kaupungin kulttuurielämän suurimmat lahjakkuudet joko turhautuvat tai jättävät kaupungin kyllästyttyään nurkkakuntaisuuteen? Ja haluammeko me maksaa nyt vai 30 vuoden päästä, sillä vireä kulttuurielämä tarjoaa myös hyvinvointia ja terveyttä.

Utopistisista ajatuksista voi monesti kasvaa todella suuria asioita.