Sen käynnistymisestä on jo yli kuukausi aikaa. Kotimaisen jalkapalloilun sarjakaudesta on jo lähes kolmannes pelattu. Ja ongelma on sama kuin joka vuosi. Yleisömäärät laahaavat, seurat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja asiaan perehtymättömät haukkuvat pelin tasoa, vaikka eivät ole koskaan nähneet yhtäkään kotimaista jalkapallo-ottelua.

En ryhdy väittämään, että kotimainen jalkapalloilu olisi tasoltaan parempaa kuin Mestareiden Liigan ottelut tai suurten futissarjojen kärkimatsit. Sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Tuskinpa kovan luokan jääkiekkokannattajakaan pitää lajin kotimaista pääsarjaa minään huippusarjana, mutta silti hän jaksaa viikosta toiseen taivaltaa halki lumisateen jäähallille katsomaan keskinkertaista suosikkijoukkuettaan keskinkertaisessa palloilusarjassa.

Itseäni ei kiinnosta lainkaan seurata kansainvälisiä futissarjoja. Minun elämääni ei liikuta hetkeäkään se, että voittaako Mestareiden Liigan finaalin FC Barcelona vaiko Manchester United. Televisiosta lajin seuraaminen on yleensä melko tylsää. Itselleni jalkapallonautinto syntyy ihan toisenlaisista seikoista, siinä pelin taso on toisarvoinen seikka.

Minulle jalkapallo-ottelu on itse lajin tarjoaman nautinnon lisäksi myös sosiaalinen tapahtuma. Yhtä tärkeää kuin nähdä sitä tuttua lajia, on minulle tärkeätä nähdä myös suosikkijoukkueeni, joka koostuu pääosin niistä tutuista kotikaupungin pelaajista, jotka haluavat pelata nimenomaan minun suosikkijoukkueessani. Minulle on tärkeää tavata ne samat tutut ihmiset katsomossa ja keskustella heidän kanssaan ennen ja jälkeen matsin kaikesta mahdollisesta.

Ja tärkeintä ovat ne elämykset ja tunnetilat, mitä jalkapallo tarjoaa. Suurimmaksi osaksi jalkapallo tuntuu tarjoavan vain pettymyksen tunteita. Tärkeitä otteluita, jotka hävitään ja surkealla pelillä menetettyjä pisteitä. Toisaalta ne hetket, jolloin jalkapallo tarjoaa riemun tunteita, ovat täysin korvaamattomia. Viimeisimpänä tulee mieleen FC Hämeenlinnan vierailu Vuosaareen ja toppari Tatu Mäkelän maalijuhlat kannattajien kanssa, kun mies oli tehnyt ensimmäisen maalinsa jalkapallon Ykkösessä. Ei niitä fiiliksiä voi vaihtaa mihinkään. Varsinkaan sellaiseen, mikä ei ole läheltä omaa taustaani.
Kotimaisen jalkapalloilun kauneus piilee sen aitoudessa. Sitä ei ole raha pilannut, sitä eivät ole suuret massat löytäneet, mutta siitäkin huolimatta se on jotain sellaista, mitä en vaihtaisi. Ehkäpä parhaiten sitä voi kuvata tällä videolla.

Suosittelen kaikille muillekin kotimaista jalkapalloilua, mutta varoituksen sana on hyvä mainita. Se aiheuttaa voimakasta riippuvuutta.