Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin
Lukijan ei kannata pelästyä tuota otsikkoa, tässä plokissa tuskin on luvassa mitään runebergilaista tykitystä tuon enempää. Jos näin käy, niin minut saa kärrätä suorinta tietä suljetulle osastolle, vielä kun sellaisia on olemassa. Tässä vuoden alussa eräs paikallinen pitkätukkainen maahinen vihjasi minulle, että Hämeen Sanomissa on käynnistymässä plokipalvelu ja pyysi allekirjoittanuttakin moisen kirjoittajaksi.
Vuoden alusta asti olen ylläpitänyt varsinaista plokiani osoitteessa http://joonaskorhonen.blogspot.com jossa olen käsitellyt yleisesti asioita maan ja taivaan välillä. Tietenkin omaan provokatiiviseen tyyliini. Mietin pitkään, että riittääkö minulle rahkeita toisenkin plokin kirjoittamiseen ja lopulta päädyin myönteiseen johtopäätökseen. Sitä en tiedä, että onko se internetin käyttäjien kannalta hyvä vai huono asia. Ainahan nämä jutut voi jättää lukemattakin, en minäkään lue mitään paskakirjoituksia.
Ja myönteiseen johtopäätökseen tulin sen vuoksi, että vaikka en olekaan kunnallispoliitikko, enkä muutenkaan mikään kunnallisvaikuttaja, niin ehkä jotakin ihmistä voi kiinnostaa meidän äänettömienkin ihmisten näkemys asioista. Ja kun toiveena oli, että näissä plokeissa käsiteltäisiin paikallisia asioita, niin katson syntyperäisenä hämeenlinnalaisena sen jopa velvollisuudekseni.
Tämä kaikki vain rakkaudesta Hämeenlinnaa kohtaan. Aion siis kirjoittaa Hämeenlinnasta, hämeenlinnalaisista, paikallisesta kulttuurista ja politiikasta. Lisäksi aion uhrata aikaani myöskin FC Hämeenlinnan otteiden kommentointiin ja ehkäpä myös muutaman kerran sivuan suomalaista jalkapalloa laajemminkin. Alkuperäisessä blogissani sitten käsittelen niitä laajempia kokonaisuuksia. Kumpikaan ei siis ole toisen yläpuolella, toisin kuin jalkapallossa, jossa aina paikallinen seura menee näiden acmilanien ja muiden rupujengien edelle.
Hämeenlinnaa käsittelen samalla tavalla kuten aina. Suurella rakkaudella, mutta joskus niin ahdistuneena tähän pieneen kaupunkiin. Tämä on samalla hetkellä maailman paras ja paskin paikka elää ja yrittää. Kaikesta huolimatta rakkaus tätä kaupunkia kohtaan on vilpitön ja uskon että minulla on riittävä näkemys myös paikallispolitiikan kommentointiin, ihan kaavoitusasioita myöden. Ja jos joku kaupungin päättäjä tätä plokia lukee, niin ihan vapaasti saa hyviä ajatuksia esittää ominaan. Se ei ole minulta pois, kunhan hyvä asia etenee.